Huolipurkaamo

Luin äsken jutun perheestä, jossa vanhemmat olivat uskossa ja myös lapset olivat uskossa. Lasten koulutaival kristillisessä koulussa oli ollut onnellinen ja perheen arjesta piirtyi rakastava ja seesteinen kuva.
Minäkin uskon Jumalaan, m***a minun elämästäni ei saa noin kaunista ja ehjää kertomusta. Välillä elämä on ollut kuin labyrintti, josta on vaikea löytää tietä ulos. Vaikka käsi on Jumalan kädessä, on silti ollut raastavan vaikeita päiviä, jotka mielelläni vaihtaisin pois, vaikka tosiuskova laulaa, ettei vaihtaisi päivääkään. Joskus on tuntunut, että seinät kaatuvat päälle ja kannettavakseni annettu taakka on liian raskas. Viimeisellä umpimustan kujan hetkellä jostakin on aina pilkistänyt valo, Kristuksen loiste. Ja tuhkasta on noustu. Se on silti rankkaa. - Mietin, miksi hakeudun aina siipirikkojen seuraan enkä helppoon elämään viihdyttämään itseäni. Hmm. Tämä mielenkiintoinen palvelutehtävä minulle taidettiin antaa jo syntymässäni.

Tilasin kaupasta kausivalon, enkelin. Sen toinen siipi oli murtunut paketin kuvaan verrattuna. Palautinko?
En, tämä Huolipurkaamo on siipirikoille, joita me kaikki tavalla tai toisella joskus olemme. Siipirikko -enkeli lähetettiin osuvasti juuri oikeaan osoitteeseen

HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA 2025!
Jos jokin asia mietityttää, puhu siitä jonkun kanssa. Minäkin olen käytettävissä keskusteluapuna. Laita yv, jos kaipaat keskusteluapua.

🧡

Ja jonain päivänä huomaat,
että tiskikone ei täytykään yhtä nopeasti kuin ennen
ja että
teetkin ruokaa vain yhdelle
ja että
et käykään enää tietyissä kaupoissa,
joissa ennen kaksin löysitte hänelle kaikkea tarpeellista;
ja että
tilaa on enemmän
ja että
voit jättää sukat sängyn päälle ja herkut pöydälle.
Ja vähän kerrassaan muistat, että
kukaan ei ole kotona odottamassa
eikä tule viereesi muistuttamaan nukkumaanmenoajasta
eikä houkuttele sinua ylös, ulos ja lenkille päivittäin.
On opittava elämään parittomana
loput elämäni vuodet.

Elämä on valoja ja varjoja
Surussa asuu ilokin ja
ilossa suru
Mistä löydän olkapään,
johon pääni kallistaisin,
lepäisin hetken
ilman mitään vaatimuksia
keneltäkään.

Tiedän, että rakkaus on totta, m***a siitä on tullut minulle unta Miten saatoin tietää, että jossain on joku, vaikka en häntä tuntenut? Miksi kukaan muu ei voinut täyttää hänen paikkaansa? Miksi jokin minussa...