Guia de viaje interior

It is time for good deeds ✨🤍✨

Good deeds means your act is done by heart, out of pure kindness without expecting anything on return.

They can be small gestures of helping others in different ways but those little things can make big difference in the other person's life. I show here only 3 ways that came to my mind first. There are plenty of ways to help out. It can also be something so small as helping to open the door for someone, or letting them pass first when driving, smile to a stranger, picking trash up from the street or nature, helping your neighbour to take their ( fur) baby out for a walk or giving a hug to someone you care.

Although good deeds are made without expecting anything in return, it is a good opportunity for both ways to practice giving and also receiving. Sometimes receiving with open heart, without feeling a need to compensate the giver somehow is even harder than giving.
It is one way also to practice gratitude as a receiver but also as a giver 🤍🙏✨

Which one you like the most for this week and would you commit to do this as a regular thing?

I have made so many "mistakes" in my life. And I used to feel so ashamed when I realised I have made mistake. Why? Because the inner perfeccionist raised head inside me judging every little detail someone pointed and I felt it was so big deal. I felt I needed to be perfect in many ways, otherwise it wasn't good enough. I wasn't good enough. I used to think if I'm not perfect, people won't accept me. Believing that was whst I was creating.. How destructive and painful that thought was😢

I used to suffer a lot from this thought as I was just getting more and more demanding on myself and also to others. And more demanding created more judgment from others and from myself, of course. It can be a nasty, vicious and toxic circle. Have you been there? Do you know what I mean?

Good news is that there is a way out. It happend when I started to look to the mirror and see how my actions were reflecting back to me, telling me where to see the hidden shadow in myself and I was ready to face that "bastard" eye to eye. No more hiding and blaming others but facing the truth of my own thoughts and behaviour. Understanding why I acted like that, there was an understanding that it comes from learning to be safe that way. It has been my survival mechanism in a environment I found hostile in early age. When I started to understand that it couldn't be another way and it was not my fault. But now, as a grown up, I learned that it is my own responsibility to get out from that circle if I wanted to feel better. And also learned feeling safe enough to make those mistakes without so harsh judgment understanding no one on this world is perfect and that is fine. The mistakes we do usually are because we are ignoring something and this is how we learn and it is ok. It teaches us to take responsibility of our own actions and be vulnerable in front of others.

When I started to see things differently, I also started to choose myself and my circle changed. Because when you are with people who encourage you face and be yourself instead of put you down, it can be very healing🤍

It may not be an easy task, but it is totally worth it ✨If you need help, contact me > I'm here to guide you.

"Without realising who you are, happiness cannot come to you"

This was a message to me while having my tea 🫖

Reflecting the message I feel it has a truth behind at least if we are talking about deeper meaning of long lasting happiness.

What do you think? Do you think you can experience happiness if you don't know yourself? Or could we also learn to know ourselves through feeling of happiness? Would that apply also for long lasting happiness?

I would love to read your thoughts in the comments 🤗👇

💙 On aikoja, jolloin on osattava olla vain toista varten.

⚡️ Tässä ajassa ihmiset ovat hyvin tietoisia omista oikeuksistaan.
Oikeuksistaan tulla kuulluksi.
Oikeuksistaan elää omannäköistä elämää.
Oikeuksistaan ravita omia tarpeitaan.
Oikeuksistaan tulla kohdelluksi juuri itselle sopivalla tavalla.

Nämä kaikki ovat hyvin tärkeitä asioita, m***a vain osa totuutta.

Omien oikeuksien ja mielihalujen jyrätessä ihmisyyden ydin jää tavoittamatta. Jos unohdamme toiset elämämme keskiöstä, unohdamme tärkeimmän. Kuten edesmennyt rakastettu runoilija Tommy Tabermann kirjoitti: ”Ihminen tarvitsee ihmistä, ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen.”

Yksilön hyvinvoinnin kannalta yhteys toisiin on keskeistä. Vaikeista ajoista toipumisessa sosiaalinen tuki ja turva ennen kaikkea läheisiltä on ratkaisevaa. Kun elämä antaa avokämmenellä, voi toisten turvallinen syli rakentaa vastavoiman ja palauttaa hiljalleen kohti elämää.

❤ Jos emme osaa välillä unohtaa itseämme, emme tavoita elämän hyvyyttä. Keskittyessä vain itseen tärkein katoaa.

Työssäni kuulen usein, kuinka toisilla ei ole ollut aikaa pysähtyä tueksi edes hyvin vaikeina aikoina. Yksin jääminen lisää surevan surua, tuo uuden kerroksen jo koettuun tuskaan. Mielenrauha-kirjaa varten tekemissäni haastatteluissa kävi ilmi, että edes kuolema ei aina pysäytä. Silloinkin omat kiireet voivat ajaa kuolevan äärelle asettumisen edelle.

🖤 Jos elämän viimeinenkään raja ei pysäytä itsekkyyttä, mikä pysäyttää?

Hyvyyttä on silti aina enemmän. Ihmisiä, jotka osaavat olla ihmisiä toisilleen. Jaksavat välittää, tukea, kuunnella, olla läsnä. Osaavat laittaa ajoittain itsensä sivuun ja toisen keskiöön. Osaavat vaatia oikeuksia – ja rakentaa niitä myös toisille.

❤ Hyvään elämään tarvitsemme toisia. Sitä ei löydä vain etsimällä itseä vaan myös kuulemalla toisia.

Tästä kirjoitin huhtikuun HS-kolumnini, joka on maksutta kaikkien luettavissa. Linkki kolumniin on tässä: https://www.hs.fi/elama/art-2000010982343.html

Lue, mieti ja jaa kiitoksena hänelle, joka on osannut nähdä sinut herkimpinä hetkinä.

✨

Toukokuussa julkaisen seuraavan ja viimeisen HS-kolumnini, 11 vuoden HS-kolumnistiurani päättyessä. ❤

✨🤍✨

No necesitas estar en pareja…
Pero sí necesitas dejar de usar a tu hijo como refugio, escudo o castigo.
A veces quieres acercarte a tu hijo.
Pero él se aleja.
Te responde mal.
Te pone límites donde antes había abrazos.
Y tú piensas que es la adolescencia…
Pero muchas veces no lo es.
Es la herida que causó la relación entre los adultos que lo criaron.
Cuando la relación entre padres es tóxica o está llena de resentimientos,
el hijo queda en medio, no importa la edad que tenga.
Y ahí no puede crecer sano:
Puede volverse frío, agresivo, confundido, o emocionalmente distante.

CUANDO USAS A TU HIJO COMO…
Refugio: le cuentas cosas que debería escuchar un terapeuta, no un niño.
Escudo: lo pones entre tú y el otro adulto para evitar el conflicto directo.
Castigo: le niegas el vínculo con el otro progenitor para vengarte.
Todo eso no lo acerca a ti.
Lo daña. Lo enreda emocionalmente.
Lo pone a elegir entre dos amores que debería poder tener sin culpa.

El vínculo que tu hijo tiene contigo está profundamente ligado a cómo manejas el vínculo con el otro padre o madre.
Aunque estén separados. Aunque no haya comunicación.
Los hijos no necesitan una pareja feliz.
Necesitan adultos responsables que sepan convivir, dialogar, o al menos respetarse.

La forma en que los padres resuelven sus diferencias crea la plantilla emocional sobre la que sus hijos construirán todas sus relaciones.
No se trata de volver con tu expareja.
Se trata de dejar de usar a tu hijo como campo de batalla.
Quieres sanar la relación con tu hijo.
Empieza por sanar lo que él vivió entre ustedes dos.
No necesitas estar en pareja para hacerlo bien.
Pero sí necesitas hacerte cargo del impacto que tuvo ese vínculo.
Porque cuando tú limpias la relación con su otro progenitor,
tu hijo puede dejar de estar en medio…
y empezar a sentirse en paz con los dos.
Porque no se trata de ganar una guerra.
Se trata de que tu hijo no crezca en medio de una.